Chantelle: Päälajini on juokseminen. Päämatkani ovat 200–800 metrin matkat. Välillä toki tulee myös kokeiltua muitakin lajeja. Pidän myös suuresti pitkien aitojen juoksemisesta ja hyppylajeista.

Chantelle: Treenaan kuusi kertaa viikossa seurani Helsingin Kisa-Veikkojen harjoitusohjelman mukaisissa harjoituksissa. Sen lisäksi viikossa tulee tehtyä pari omatoimista aamutreeniä. Lisäksi liikuntaa tulee koulussa URHEA-yläasteen liikuntatunneilla Haagan yläasteella. Rakastan liikuntaa!   

Chantelle: Koulussa oli alkamassa viimeinen tunti ennen joululomaa – liikuntatunti. Pelasimme kaupunkisota-nimistä peliä. Väistin palloa, jolloin horjahdin ja nilkka vääntyi ulospäin niin, että koko kehon paino oli nilkan päällä.

Tilanne oli nopea suunnanmuutostilanne, ja jatkoin vain juoksemista. Tunsin kipua mutta halusin silti vain jatkaa pelin loppuun asti nyrjähtäneellä nilkalla. Minulle ei ollut ennen tapahtunut vastaavaa, joten en tiennyt mitä olisi kuulunut tehdä.

Chantelle: Liikuntatunnin jälkeen huomasin pukuhuoneessa, että nilkka oli pahasti turvoksissa. Menin bussilla kotiin ja vasta kotona laitoin nilkan päälle kylmää. Parin päivän päästä tajusin, että kaikki ei ole hyvin. Nilkka ei lähtenyt paranemaan. Oikeastaan kipu vain paheni, kunnes käveleminen ja kevyt astuminenkin oli kivuliasta. Kävin röntgenkuvassa, jossa paljastui monen nivelsiteen repeämä.

Chantelle: Siitä alkoivat urheilu-urani kauheimmat kuusi viikkoa: en saanut ottaa yhtäkään juoksuaskelta kuuteen viikkoon. Elämä tuntui erittäin raskaalta, ja monet yöt menivät itkiessä. Kuitenkin jokin piti minua kasassa, ja lupasin itselleni, etten lopettaisi taistelua. Kuusi viikkoa kului, ja pääsin pikkuhiljaa taas treeneihin mukaan.

Chantelle: Minulla oli kauheasti työtä tehtävänä, jotta pääsisin taas hyvään juoksukuntoon. Aluksi juokseminen tuntui raskaalta ja hieman kivuliaalta, ja juoksumäärät oli pidettävä vähäisinä. Pidin pään kylmänä ja jatkoin harjoittelua.

Pikkuhiljaa nilkka alkoi tuntua jo omalta, ja uskalsin tehdä harjoitusohjelman mukaisia täysiä harjoituksia täysillä vauhdeilla. Tähän päästiin kymmenen viikon kuluttua vammasta. Sitä edelsi ikuisilta tuntuvia nilkan vahvistamiseen käytettyjä tunteja sekä käyntejä fysioterapeutilla. 

Pääsin hyvään kuntoon toukokuun loppuun mennessä – kunnes Topi Raitasen vetämien esteharjoitusten yhteydessä nilkkani pyörähti uudelleen. Onneksi nyt ei käynyt niin pahasti kuin joulukuussa, ja nilkka parani puolentoista viikon juoksutauolla.

Chantelle: Nilkkavamma jätti epävarmuuden aitomiseen. Kunto ei ehtinyt nousta aiemman vuoden SM-mitalitasolle, vaan jäin kauden tärkeimmissä kisoissa elokuussa kauas tavoitteistani.

Kauden lopulla juoksu alkoi kuitenkin taas kulkea. Nyt vihdoin alkaa tuntua siltä, että voin juosta myös aitavetoja pohtimatta kestääkö nilkka vai ei. Kir-Fix on ystävällisesti tukemassa pitkäjänteistä harjoitteluani ja urheilijapolkua kohti Suomen huippua – ja toivottavasti kansainvälisiin edustustehtäviin asti. 

Haluan tarinallani muistuttaa jokaista urheilijaa, kuinka lajista riippumatta on tärkeää ennaltaehkäistä vammojen syntyä ja hoitaa niitä oikein.  

Kiitos Chantellelle haastattelusta! On mahtavaa olla mukana tukemassa nuoren, määrätietoisen urheilijan matkaa.