Miten selvitä siitä, kun vuosien työ valuu hukkaan sekunnissa? Tärkeä ensiapu on, että ymmärtää kaikkien tunteiden olevan normaaleja ja ettei jää yksin niiden kanssa. Keihäsmies Toni Kuusela, kriisi- ja urheilupsykoterapeutti Marja Rask sekä Kir-Fixin toimitusjohtaja Katja Niemi keskustelevat pettymysten käsittelystä.
Kesän 2024 piti olla keihäsmies Toni Kuuselan uran tärkein kesä koko hänen urallaan. Kyseiseen kesään sijoittuivat sekä Euroopan mestaruuskisat Roomassa että Pariisin olympialaiset. Harjoittelu oli sujunut erinomaisesti.
Mutta elämä ei pelaa reilun pelin säännöillä. Tonin keho petti kesken treenin.
Miten päästä eteenpäin, kun elämä jysäyttää harmaan kiven varpaille?
Kir-Fixin toimitusjohtaja Katja Niemi haastatteli Toni Kuuselaa sekä kriisi- ja urheilupsykoterapeutti Marja Raskia.
Kriisi- ja urheilupsykoterapeutti Marja Rask: ”Kaikki tunteet ovat normaaleja epänormaalissa tilanteessa.”
Katja: Olit hionut kuntoasi vuosia erittäin hyvällä menestyksellä, ja mitali oli aivan käden ulottuvilla. Sitten yhdessä sekunnissa keho petti kesken treenin. Mikä oli ensimmäinen ajatuksesi?
Toni: Tiesin, että nyt kävi huonosti, mutta en mä sitä halunnut uskoa. Mieli ei halunnut ymmärtää sitä, että sekunnissa monen vuoden työ valui hukkaan. Mutta totuus on se, että kun keho petti niin sen jälkeen treeni ja kisat olivat vain epätoivoista yrittämistä.
Marja: Tuo on tyypillistä urheilijalle, sillä äkillisissä tilanteissa mielen normaali suojakeino on, että faktat tulevat tajuntaan paloittain. Ajattelemme, että kaikki onkin vielä mahdollista. On tärkeä saada tilaa kaikille tunteille sitten, kun niitä tulee. Eteenpäin pääsyyn auttaa, ettei tilanteessa jää yksin tunteineen ja ymmärtää että kaikki tunteet ovat normaaleja epänormaalissa tilanteessa. Mielessä ei ole nappulaa, josta voisi kääntää tunteita pois tai ottaa heti uudet tavoitteet käyttöön ja lähteä niitä kohti. Henkiset prosessit vievät aikaa ja tarvitsevat tilaa.
On normaalia, että meillä on tunteet. Silloin tavoite ei ole ollut tärkeä, jos pettymykset ja epäonnistumiset eivät harmita rankasti. Normaalia on tuntea vihaa, kiukkua, raivoa ja epätoivoa. Voi jopa tuntua, että pettää valmentajat, fanit ja sponsorit. Moni miettii uran lopetustakin. Kaikki nämä tunteet ovat sallittuja. Jos yrittää olla ajattelematta jotain, se ei todellisuudessa onnistu.
Katja: Veikkaan, ettei moni tajua sitä, miten paljon huippu-urheilija uhraa tavoitteidensa eteen. Kuvaa Toni vähän sun työtä. Millainen työmäärä valui hukkaan?
Toni: Tokion olympialaisissa päätin, että tähtäin on seuraavissa olympialaissa eli Pariisissa 2024. Totta kai siihen mahtuu välikisoja, mutta olympialaiset ovat urheilijan uralla ne tärkeimmät, mitä voi olla. Sieltä olen halunnut hakea menestystä. Viimeiset neljä vuotta päiväohjelmani on ollut tällainen kuutena päivänä viikossa:
Klo 8.00 herätys ja aamiainen
Aamutreeni on kevyempi n. 1–2 h
klo 12.00 Lounas
Päiväunet
Välipala
Klo 16.00 päivän päätreeni 2–2,5 h, joka vedetään tosissaan
Päivällinen
Klo 22.00 Nukkumaan
Katja: Käytännössä Toni tuo sinun elämäsi on paljon kieltäytymistä huvitteluista ja monista sosiaalisista tilanteista. Sinähän olet nuori kundi. Eikös sinun ikäistesi pitäisi nähdä maailmaa joka suunnalta ja juhlia villisti?
Toni: Treeniaikataulu ei yksinkertaisesti salli kaikkia huvituksia. Elämä on melko tiukasti sidottu paikkaan ja tiettyyn päivärytmiin. Jos jättää treenit tekemättä, antaa sen verran etumatkaa kilpakumppaneille. Lepo- ja etenkin rentoutumishetkien pitäminen on vaikeaa. Kilpaurheilussa oma mieli ei oikein salli rentoilua. Kyllä sitä miettii miten sen merkkaa harjoituspäiväkirjaankin.
Katja: Sama kuin meillä yrittäjillä: ei osaa hypätä oravanpyörästä pois. Mutta jokainen nääntyy, jos ei välillä lepää. Jos aina vaan kelaa työasioita ja hoitaa vielä sen yhden jutun.
Marja: Lihakset kasvavat levossa ja sama pätee mieleen. Ihmisen mieli tarvitsee taukoja, lepoa ja vaihtelua. Jos tunnistaa, että on väsynyt, silloin breikki treeneistä on tärkeä mielen kannalta. Sohvaperunana urheilija ei varmaankaan voi käydä harjoituskaudella lepäämään. Mutta kun tunnistaa, että tarvitsee lepoa, on tärkeä kuunnella itseään ja sallia myös lepoa. Uutta virtaa löytyy lepohetkistä. Voittajan mieli on tasapainoa tekemisen ja palautumisen suhteen, intohimon säilyttämistä omaan lajiin ja uskoa omaan tekemiseen.
Hallinnantunne pitää säilyttää, jotta jaksaa. Kun tajuaa, ettei ole pakko juosta oravanpyörässä, vaan on se oma valinta. Urheileminen on oma päätös ja urheilijalla pitää olla siitä hallinnantunne. Oravanpyörässä joku muu vie ja silloin on tärkeää säilyttää itsellään se pomon paikka. Hallinnantunne, vapaus ja oma valinta pitää flown yllä. Ei kai kukaan hyppää taksiinkaan, jossa taksikuski päättää mihin mennään. Ei se voi olla sitä urheilussa, ei etenkään huippu-urheilussa.
Katja: Toni, puhuit siitä, että sekunnissa uran tärkein kausi meni vallan toisin. Kerro millä saa nostettua itsensä takaisin jaloilleen?
Toni: Mulle on yksi lysti mitä joku muu ajattelee, mutta itseä voisi alkaa myöhemmin elämässä harmittaa, jos jättäisi pelin kesken, jos nyt olisi antanut liian helposti periksi. En halua elää Olis silloin pitänyt -elämää. En halua jättää varaa jossitteluun. Elämä ei ole tasa-arvoista. Ei voi tietää miten tulevaisuus meidän stoorit kirjoittaa. Se on varmasti se urheilun palo ja oma valinta heittää keihästä, joka pistää jatkamaan. Päätös on minun.
Katja: Toni, olet saanut epäonnistumista lokaa niskaan. Kaikki eivät siedä sitä, että urheilija loukkaantuu tai epäonnistuu.
Toni: Itse tykkään sanoa omat tavoitteet ääneen. Se on mun tapa asettaa rima, jonka yli pitää päästä. Se tietysti harmittaa, jos epäonnistumisista sitten naljaillaan. Sitten on kaikkea vihapostia, jossa ohjeistetaan lopettamaan ura jne.
Katja: Olen itsekin lukenut viestejä, joissa sinua kehotetaan lopettamaan ura yhden, puolikuntoisena heitetyn kisan vuoksi. Et olisi läpäissyt siinä kunnossa yhdenkään firman työterveystarkastusta mutta keihästä heitit.
Marja: Olen pistänyt merkille, että mediassa voittaja on Suomi mutta häviäjä on aina urheilija. Mitä se kertoo meistä ihmisinä? Urheilijat kestävät sen häviön, mutta meidän kansalaisten olisi hyvä oppia, ettei se skumppa kylmässä happane jos nyt tulikin vain pronssia. Urheilijalla pitää olla aivan valtavan hyvä psyyke kestää kaikki rapa. Kyse on usein nuorista aikuisista.
Katja: Nyt jotain positiivista väliin. Toni, millainen on hyvä fani?
Toni: No ei hänen tarvitse olla kummoinen. Sellainen, joka sanoo hyvän sanan tai pyytää kuvaan. Ja joka ei käy neuvomaan, miten keihästä heitetään varsinkaan, jos kisat ovat jo muutenkin menneet pilalle. Paras fani on sellainen, joka luottaa ja tukee riippumatta siitä, onnistuuko joka kisassa. Sellainen, joka ymmärtää, että se on Toni joka heittää keihästä.
Katja: Kukaan ei pääse tuolle tasolle täysin yksin. Urheilijan tukena paljon ihmisiä, joiden tavoitteena on mahdollistaa hänelle mitali olympialaisissa. Mikä merkitys tiimillä on urheilijalle?
Marja: Urheilijalla pitää olla onnea matkassa sekä suhteita. Pitää pysyä terveenä tärkeissä kisoissa. Nämä ovat raakoja tosiasioita. Kukaan ei tee menestystä yksin. Jotta urheilija voi keskittyä vain urheiluun, jonkun täytyy keittää puurot ja pestä pyykit. Tarvitaan oikeat ihmiset ympärille, joista saa voimaa ja virtaa. Tiimin on oltava urheilijalle turvallinen. Urheilijalla on oltava tunne, että on ihminen riippumatta siitä, miten pitkälle keihäs lentää.
Katja: Marja, miten rakennetaan urheilijan ympärille huipputiimi?
Marja: Tiimissä pitää olla eri tehtävät jokaiselle, eivätkä ne saa kilpailla keskenään. Jos tehtävä on keittää kaurapuuroa, niin kannattaa olla maailman paras puuronkeittäjä eikä lähteä muiden tontille neuvomaan. Silloin on tiiminmyrkyttäjä. Huipputiimi rakennetaan niin, ettei siellä kränätä keskenään ja annetaan urheilijalle täysi työrauha.
Voittajilla on aina hyvät kemiat ja hyvä meininki. Tietenkin pitää uskaltaa puhua asioista oikeilla nimillä ja se vaatii kaikilta sitä samaa.
Sponsoreiden, perheen, puolison, valmentajien, managereiden, väline- ja apuvälinetoimittajien, lääkäreiden, fysioterapeuttien, hierojien – kaikkien pitää toimia yhdessä yhteisen tavoitteen eteen ja olla urheilijan tukena.
Urheilijan tehtävä ei ole kannatella tukijoukkoja, vaan tukijoukkojen on kannateltava häntä. Jos tulee takapakkia eli vaikka vammautuminen, joka estää kisoihin osallistumisen, urheilijan tehtävänä on kuntoutua vammasta ja palata pelikentille voittajana. Kun kulkee prosessin läpi onnistuneesti, tietää kuka on ja mitä haluaa, kaikki on mahdollista!
Urheilijan, aivan kuten yrittäjänkin, unelmat vaativat valtavaa sitoutumista. Pettymyksiä tulee väistämättä, ja ne voivat iskeä odottamatta ja voimalla. Me suomalaiset otamme silloin sisun esiin. Hampaat irvessä läpi harmaan kiven! Mutta voisiko sisun rinnalla olla muitakin voimanlähteitä? Lupa tuntea kaikki tunteet avaa tien eteenpäin. Hyvä tiimi ja tukiverkosto antavat siivet rotkojen ylitykseen. Tasapaino tekemisen ja palautumisen välillä uudistaa voimat. Kukaan ei ole saari. Unelmat saavutetaan – ja pettymykset kestetään – yhdessä.
Uutta tulossa!
Meillä on tulossa syksyllä myös uusi PODCAST: Voimaa, Älyä ja Tunteita! Podcast kertoo menestystarinat rehellisesti, rohkeasti ja rosoisesti. Tässä Podcastissa ei pelata pinnallisilla teemoilla.
Haluatko tietää, mitä menestyksen takana todella piilee? Meillä on studiossa kolme näkökulmaa, jotka yhdessä avaavat täysin uuden kuvan siitä, mitä menestyminen vaatii niin urheilussa kuin yrittäjyydessä. Keihäänheittäjä Toni Kuusela, Kir-Fixin toimitusjohtaja Katja Niemi ja kriisi- ja urheilupsykoterapeutti Marja Rask jakavat kokemuksiaan matkan varrelta.
