Keväällä 2025 istuin normaaliin tapaani aamukahvilla taloyhtiömme takapihalla. Ilmassa oli voitonriemuinen tunnelma, koska olin juuri saanut tyhjennettyä ja siivottua äitini vanhan asunnon – hänen ollessaan reilun kuukauden mittaisella kuntoutusjaksolla pahan nivelreumansa takia – sekä hommattua hänelle uuden esteettömän kodin.
Voittoisan urakan nostattamaa fiilistä hälvensi ainoastaan se, että muutenkin kipuileva polveni ja ukkovarpaani eivät viikkojen tavaroiden kantamisesta, tikkailla kiipeilystä ja polvillaan jynssäämisestä mitenkään erityisesti tykänneet. Särky oli kova päivin öin, eikä särkylääkkeetkään siihen oikein tehonneet. Kävin jopa sairaalapäivystyksessä kun pelkkä käveleminen oli tuskallista.
Olen aina ollut aktiivinen, paikallaan pysyminen on minulle vaikeaa ja liikunta on aina ollut henkireikä suhteelliseen stressaavasta työstäni. Olen oikeastaan aina harrastanut erilaisia lajeja useampia kertoja viikossa, joten olin tilanteeseen myös todella turhautunut. Ei vaan pystynyt tekemään niitä asioita, jotka olivat kuuluneet elämääni ihan lapsesta saakka.
Nivelrikko-diagnoosin olin saanut jo vuosia aikaisemmin, eli syy-seuraus -suhde kipuun oli tiedossa.
Lukuisten googlailujeni perusteella tiedostin, että kipua on mahdollista hoitaa ja nivelrikon etenemistäkin hidastaa erilaisin keinoin, joista liikunta on yksi keskeisimmistä. Samaan aikaan mietin, että jos kipu on tällaista, niin miten ihmiset pystyvät ylipäätään liikkumaan. Järkeilin, että ensin on siis mahdollistettava liikkuminen jotenkin.
Kuten ihan ensimmäisessä kirjoituksessani totesin, niin apu alkuun löytyi läheltä. Lepuutin ensin muuttohässäkästä kipeytynyttä jalkaani pari päivää ja sitten soitin Katjalle Kir-Fixiin. Jo samana päivänä olin autossa matkalla Vantaan Elannontielle, ja siellä vietytyn rattoisan tunnin jälkeen minulla oli hallussani muutama erilainen tuki: ensinnäkin henkinen ja lisäksi pari-kolme polvitukea erilaisiin tarkoituksiin.
Pakko myöntää, että takaisin kotiin ajellessani en ollut mitenkään satavarma että tuet – vaikka tuntuivat hyvältä ja istuivat sääreen – toimivat ja mahdollistavat liikkumisen. Kivulla on taipumus vaikuttaa myös mieleen ja kun se on suhteellisen kovaa, niin usko parempaan on vaikea saavuttaa. Melkein arvokkaampaa Vantaan reissussa oli hetimiten se henkinen tuki, koska Katja kärsii itsekin nivelongelmista, eli hän on alan yrittäjänä sananmukaisesti intohimosta – ja osaamisalueellaan.
Tuumasta toimeen!
Koska kuitenkin olen aina ollut heti-mulle-kaikki-tänne -tyyppinen ihminen, niin heti Vantaan reissulta kotiin päästyäni iskin tuista tukevimman polvitaipeeseeni ja lähdin testaamaan sitä käytännössä. Jalka oli silloin niin kipeä, että aloittelin tuettua taivaltani kuntopyörää minivastuksella polkemalla. Sattui, mutta sujui jotenkuten. Toistin saman vielä kaksi kertaa samalla viikolla. Koko ajan oli hiukan helpompaa.
En ole ylipainoinen, mutta tiedän toki sen, että mitä enemmän painoa kipeälle nivelelle kohdistuu, sitä enemmän se kipuilee. Ei tarvitse olla Einstein tämän tajutakseen. Otin siis käyttöön myös hiukan kevyemmän ruokavalion ja muutamassa viikossa sain pudotettua painoa reilut kolme kiloa.
Tukien avulla kaikki liikkuminen helpottui merkittävästi, paljon enemmän kuin olisin uskonut. Ehkä hyvä kuitenkin tässä välissä sanoa “ääneen” totuus: Tuet tai muutkaan esittelemäni hoitokeinot eivät suoraan siis paranna itse sairautta (vain uusi keinonivel on parantava toimenpide), vaan toimivat apuna itsehoidossa, kivun lievityksessä ja toivottavasti niin hyvin, että leikkausta voi siirtää mahdollisimman kauas tulevaisuuteen tai jopa selvitä ilman sitä.
Joka tapauksessa, oma liikkumiseni ja sitä myötä särky helpottui ensimmäisten viikkojen aikana sen verran, että ehdotin Katjalle josko voisin alkaa kirjoittamaan aiheesta blogia heidän sivuilleen. Maallikon ja kanssakärsijän umpirehellistä tarinaa siitä mitä voi itse tehdä ja mistä kokemuksen kautta on minulle mahdollisesti apua ja mistä välttämättä ei.
Vuoden Suuri Terveysprojekti syntyi ja nyt ollaan puolen välin pysäkillä matkassa.
Ennen kuin kerron mikä oma tilanteeni on tällä hetkellä, niin listaan alle kertauksen vuoksi mitä olen testaillut ja mitkä asiat kokeilemistani ovat mielestäni olleet parhaita. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että juuri samat asiat toimivat kaikilla. Se oma juttu pitää tässäkin hommassa löytää ja ennen kaikkea sitä suorittaa. Avaimet on sinulla, joka tätä luet.
Ensimmäisessä blogissa käsittelin kuntosalitreeniä ulkosalilla. Uinti ja vesijuoksu on ollut testissä. Kylmähoito. Kuntopyöräily ja kävely, joskin jälkimmäistä ei niinkään ole isommin avattu, koska me ihmiset aika usein tapaamme kävellä ;). Olen käynyt fysioterapeutilla ja jalkahoidossa.
Kun nyt siis ollaan matkassa puolivälissä, niin ohessa välitodistus tutulla 4-10 asteikolla (puolikkaat mukana) ja lisähuomioilla testaamistani asioista. Huomioitavaa on sekin, että lähes kaikki testatut asiat saavat hyviä tai kiitettäviä arvosanoja, koska testasin toki vain asioita, joista lukemani ja oppimani perusteella tiedän olevan apua. Eli välitodistus on huomattavasti parempi kuin mitä itselläni oli koulussa.
Kuntosali: 8
Niveltä ympäröivien lihasten vahvistamisen takia arvosana voisi olla korkeampi mutta kivuliaan nivelen kanssa painojen kanssa treenaaminen ei ole itsestäänselvyys. Eli salilla kevyesti etenkin alkuun.
Uinti ja vesijuoksu: 8,5
Vesi on loistava elementti, joka antaa sopivan vastuksen ja on ylipäätään hyvä formaatti nivelrikkoiselle. Muutaman testauskerran jälkeen fiilis oli oikein hyvä ja suosittelen vahvasti, mutta itse koen saavani kuitenkin paremman vasteen muista hoitomuodoista. Lisäksi Suomen ilmasto rajoittaa suht tehokkaasti pitemmän vesijumpan harrastamisen luonnonvesissä ja uimahalleissa käymiseen pitää aina erikseen varata aikaa.
Fysioterapeutti/jumppaliikkeet: 9,5
Ammattilainen on aina ammattilainen. Oikein kohdistetut liikkeet todella auttavat, kun niitä vaan jaksaa sitoutuneesti tehdä
Kuntopyöräily: 9
Erittäin toimiva hoitomuoto itselleni. Niveleen ei kohdistu iskuja, liike on pehmeä ja niveleen kohdistuu hyvin lämpöä. Toki paikallaan polkeminen on välillä tylsää eli jos nivel kestää, niin ulkona pyöräily on sään salliessa huomattavasti mukavampaa. Jos omistaa sähköpyörän, niin ylämäetkin ovat nivelille helpompia.
Huippukylmähoito: 9
Kyllä se vaan niin on että vanha kansa tiesi mistä puhui. Kylmä auttaa pipiin. Kohdennettu ja kokonaisvaltaisempi huippukylmä auttaa ja vielä suhteellisen nopeasti, eli ei välttämättä käy kukkarollekaan valtavissa määrin. Suomessa on kymmeniä hoitoa tarjoavia paikkoja. Muista myös että kotioloissa kylmä- ja toki lämpöhoito on myös mahdollista pienemmässä mittakaavassa.
Kävely: 8,5
Kävely on kuntosalin tapaan hiukan ristiriitainen. Toisaalta luonnossa on mahtavaa kävellä, mutta jos kipu on kovaa, niin etenkin reippaammassa käppäilyssä niveleen kohdistuu iskuja, ja vaikkeivät ne itse kävellessä niin tuntuisikaan, niin usein ilmenevät lenkin jälkeen. Kävelyssä suosittelen ennen kaikkea tukien käyttöä.
Lisäksi olen käyttänyt apteekeista ja luontaistavarakaupoista käsikauppatuotteina saatavia lisäravinteita, mutten niiden tehoa pysty suoraan todentamaan, enkä brändejä ala suoraan suosittelemaan. Nivel-tuotteille löytyy apteekeista omat isot hyllynsä ja farmaseutit auttavat mielellään. Yleisesti magnesiumista, MSM-rikistä ja muutamista suoraan nivelille kohdistetuista tuotteista saattaa olla apua etenkin jos nivelrikko ei ole edennyt kovin pitkälle.
Tilinteon hetki
Puoli vuotta Terveysprojektia on siis takana, joka tuli varmasti jo kaikille selväksi;). En aio todellakaan väittää, että matka olisi ollut helppo tai että kivut olisivat tyystin poistuneet. Nivelrikolle tyypillisesti viikot eivät ole veljiä keskenään. Kivun aktivoituessa on edelleen joskus hankalaa, mutta muutama merkittävä asia on tapahtunut myös näiden kipukausien suhteen.
En ole pitkiin aikoihin joutunut turvautumaan enää särkylääkkeisiin. Kotona tehty kylmähoito, tai etenkin öisin, lämminhaude on riittänyt täysin. Myöhäissyksyn jälkeen ei ole ollut yhtään unetonta yötä kivun takia, eli leposärky on väistynyt todella hyvin. Toki tämäkin on kausiluonteista, eli en kuvittele olevani tästä täysin “kuivilla”.
Muista positiivisista asioista ehdottomasti maininnan ansaitsee se, että liikkuminen on helpottunut merkittävästi. Tämä on ylivoimaisesti tärkein asia itselleni! Ja myös se syy, jonka avulla olen päässyt tähän tilanteeseen. Edelleen toistan samaa mantraa: Liike on lääke. Tukiin olen erittäin tyytyväinen, mutta silti iloitsen seuraavasta: Projektin aluksi käytin polvitukea päivittäin myös kotona. Nyt riittää kun käytän sitä esimerkiksi kuntosalilla tai pitemmillä kävelylenkeillä. Tukeen on myös tottunut todella hyvin.
Puolessa vuodessa olen todistanut – ainakin itselleni – että testaamani ja opettelemani hoitomuodot toimivat. Uskon myös että näin jatkamalla pystyn siirtämään, tai tulemaan hyvin toimeen ilman leikkausta pitkään. Tämän sanottuani painotan, että kaikki me olemme edelleen yksilöitä ja itsellänikin takapakki on mahdollinen. Aion siis edelleen rehellisesti kertoa miten menee. Mutta nyt koputan puuta, tai polvea, ja olen tyytyväinen.
Uusi vuosi alkaa ja mitä se olisi ilman uuden vuoden lupausta. Annan sen ehdollisena:
Jos kuntoutukseni ja terveysprojektini etenee samaan malliin kuin tähän mennessä, niin kesällä kun Vuoden Suuri Terveysprojekti on – kirjoittamisen osalta – ohi, aion 10 vuoden tauon jälkeen juosta 5 kilometrin lenkin. Tai ainakin hölkätä;) Tämän todennan teille videolla.
Kivutonta ja liikunnallista uutta vuotta toivottaen:
Jupe
