Jupe ottaa selvää – asiaa terveydestä! ”Nivelrikon hoito perusterveydenhuollossa tarvitsee muutosta”

Kirjoittaja: Jupe Tuomola on 55-vuotias media-alan monitoimimies, tv-tuottaja ja -käsikirjoittaja, radion tekijä, esiintyjä ja toimittaja.

Vuoden Suuri Terveysprojekti -blogisarjassaan Tuomola avasi omia kokemuksiaan nivelrikon hoidosta, esitellen ja testaten pääasiassa asioita, joita voi tehdä itse – välillä hoitomuotojen osaajilta neuvoja kysellen. Vuoden aikana apua löytyi useasta hoitomuodosta ja Terveysprojektin tavoitteeksi asetettu leikkaushoidon välttäminen ja kivunlievitys onnistui.

Uudessa artikkelisarjassa Jupe ottaa selvää – Asiaa terveydestä! Tuomola haastattelee paitsi nivelrikon-, niin muidenkin tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien kivunhoidon johtavia asiantuntijoita ja laajentaa itsehoidollista näkökulmaa Terveysprojekti-sarjaa lääketieteellisesti laajemmaksi. Vinkkejä itsehoitoon tuodaan mukaan edelleen, mutta asiantuntijanäkökulmasta ja samalla syventyen siihen mitä kipu oikeastaan on. 

Ensimmäinen vieraamme on ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Rami Madanat.

Tekonivelkirurgian asiantuntijalääkäri Rami Madanatin mukaan diagnoosi ei saa olla kulkukortti leikkaukseen – “Nivelrikon hoito perusterveydenhuollossa tarvitsee muutosta”

Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri sekä tekonivelkirurgian asiantuntijalääkäri Rami Madanat on suorittanut yli 1000 lonkan ja polven tekonivelleikkausta. Hän on julkaissut yli 50 tieteellistä artikkelia ortopediasta sekä useampia oppikirjakappaleita tekonivelkirurgiasta alan johtavissa oppikirjoissa.

Vuosina 2014–2015 Rami suoritti tekonivelkirurgian lisäkoulutusjakson (Arthroplasty Research Fellowship) Harvardin yliopistossa. Mies siis tietää mistä puhuu leikkausten osalta – ja peräänkuuluttaa silti ohjatun sekä ennaltaehkäisevän liikunnallisen itsehoidon tärkeyttä. Nivelrikkopotilaille stukturoitu liikunta ja koulutusohjelma voi vähentää tekonivelleikkauksen todennäköisyyttä jopa 20% viiden vuoden aikana, Rami sanoo. Nivelrikko mielletään usein yleisessä keskustelussa väistämättömäksi ikääntymisen seuraukseksi.

Mitkä ovat yleisimmät väärinkäsitykset, joita nivelrikkoon olet huomannut liitettävän?

Ehkä yleisin väärinkäsitys ja myös haitallinen uskomus on se että liikunta kuluttaa niveltä. Liikunta nimenomaan suojelee rustoa, vahvistaa niveltä tukevia lihaksia ja vähentää kipua. Liikkumattomuus on huono nivelelle.

Toinen väärinkäsitys on se että nivelrikko on väistämätön osa ikääntymistä. Ikä on riskitekijä, mutta monella 80-vuotiaalla on vain vähäinen nivelrikko, kun taas 50-vuotiaalla voi olla jo vaikea-asteinen nivelrikko. Ylipaino, nivelvammat ja perimä vaikuttavat paljon enemmän kuin ikä yksinään nivelrikon esiintymiseen.

Kolmas väärinkäsitys liittyy röntgenkuviin. Röntgenkuvassa näkyvä nivelrikko ei automaattisesti tarkoita vaikeaa kipua tai leikkaushoitoa. Osalla potilaista on pitkälle edennyt nivelrikko ja oireet hyvin vähäisiä ja toisaalta osalla lievä nivelrikko röntgenkuvissa ja hankalampaa kipua. Röntgenkuva ei koskaan yksin ratkaise hoitopäätöstä.

Moni pelkää, että nivelrikkodiagnoosi tarkoittaa automaattisesti tekonivelleikkausta. Kuinka suuri osa potilaista pärjää todellisuudessa ilman leikkausta ja mikä heidän hoidossaan ratkaisee? 

Nivelrikkodiagnoosi ei tarkoita automaattisesti leikkausta. Osa nivelrikkopotilaista ei koskaan päädy tekonivelleikkaukseen. Väestötason tutkimukset osoittavat että vain noin 15-30% nivelrikkoa sairastavasta päätyy tekonivelleikkaukseen elämänsä aikana. Lisäksi on todettu että nivelrikkopotilaille stukturoitu liikunta ja koulutusohjelma voi vähentää tekonivelleikkauksen todennäköisyyttä jopa 20% viiden vuoden aikana.

Ratkaisevinta on se onko potilas saanut asianmukaista konservatiivista hoitoa kuten painonhallintaa tai liikunnanohjausta jonka tavoitteena on liikeratojen ylläpito ja lihasvoiman kasvattaminen. Lisäksi myös fysioterapiaa ennen leikkausharkintaa. Valitettavasti on edelleen niin että liian moni potilas ohjataan ortopedille leikkausarvioon ilman että näitä keinoja on kunnolla kokeiltu.

Liikunta on nivelrikon hoidossa keskeisessä roolissa, mutta kipu saa monet välttämään liikkumista. Miten potilas löytää tasapainon levon ja rasituksen välillä? 

Kivun pelko tosiaan saa monet välttämään liikuntaa, ja tämä on yksi nivelrikon hoitoon liittyvistä ongelmista.

Todellisuudessa liikkumattomuus pahentaa tilannetta pitkällä aikavälillä. Tulehtuneessa, turvonneessa ja erittäin kipeässä nivelessä kannattaa yleensä pitää lyhyt tauko rasituksesta ja rauhoittaa tilanne ennen liikunnan jatkamista. Nyrkkisääntönä voisi sanoa että jos kipu helpottaa 30-60 minuutin kuluessa harjoittelusta eikä nivel ole seuraavana aamuna kivuliaampi kuin ennen, niin rasitustaso on sopiva. Jos kipu jatkuu yön yli tai tilanne on aamulla huonompi niin tuolloin liikunnan intensiteettiä kannattaa vähentää tai kokeilla vaihtaa liikuntamuotoa.

Nivelrikko oireilee usein aaltomaisesti. Hyvät ja huonot jaksot vaihtelevat ja potilaan on tärkeä ymmärtää että pahenemisjakso ei tarkoita että liikunta on vaurioittanut niveltä. Tämä on osa sairauden luonnollista kulkua. Fysioterapia ja liikunnanohjaajan/-valmentajan apu on arvokas erityisesti alkuvaiheessa koska he voivat räätälöidä yksilöllisen ohjelman juuri kyseiselle potilaalle.

On myös tärkeä huomioida että nivelrikko ei ole pelkkä kipuongelma, se on myös terveysriski. Tutkimukset osoittavat että kävelynopeus on yksi parhaista eliniän ennustajista. Meta-analyysi yli 100 000 potilaan aineistosta osoitti että jokainen 0.1 m/s lasku kävelynopeudessa lisää kuolleisuusriskiä 12%. Nivelrikko hidastaa kävelyvauhtia. Alaraajojen heikko lihasvoima on myös itsenäinen kuolleisuuden riskitekijä. Tämä tarkoittaa että nivelrikon hoito liikunnalla ja lihasharjoittelulla ei ole pelkkää kivunlievitystä se myös pidentää elinikää.

Jos voisit muuttaa yhden asian suomalaisessa nivelrikon hoidossa, mikä se olisi? Pitäisikö panostaa enemmän ennaltaehkäisyyn, fysioterapiaan vai johonkin aivan muuhun?

Muuttaisin sen, miten nivelrikkopotilaat hoidetaan perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa heti diagnoosin jälkeen. Edelleen liian moni potilas saa diagnoosin röntgenkuvasta mutta lähtee kotiin ilman strukturoitua hoitosuunnitelmaa. Potilaat eivät saa riittävää liikunnanohjausta, painonhallinta- ja ravitsemusneuvontaa tai fysioterapialähetettä – ja myös seuranta jää usein myös puutteelliseksi.

Ideaalitilanteessajokaiselle uudelle nivelrikkopotilaalle tarjottaisiin heti diagnoosin jälkeen konkreettinen yksilöllinen strukturoitu liikunta- ja koulutusohjelma, tutkimusnäyttö tukee tätä vahvasti.

Nivelrikkoon ei vielä ole parantavaa lääkehoitoa. Mitkä tutkimussuunnat tai uudet hoitomuodot näyttävät tällä hetkellä kaikkein lupaavimmilta? Onko realistista odottaa lääkkeitä, jotka hidastaisivat tai jopa pysäyttäisivät sairauden etenemisen?

Tärkein tavoite nivelrikkotutkimuksissa on löytää lääke joka hidastaa tai pysäyttää sairauden etenemisen. Niinsanottu DMOAD (disease modifying osteoarthritis drug). Sellaista ei vielä ole markkinoilla, mutta on useita lupaavia molekyyleja, jotka voivat joko stimuloida rustosolujen kasvua tai hidastaa ruston rappeutumista, ja nämä ovat jo kliinisessä tutkimusvaiheessa.

Toinen mielenkiintoinen asia on potilasryhmien tunnistaminen. Kun opimme paremmin tunnistamaan nivelrikon eri tyyppejä ja vaiheita biomarkkereilla, voimme todennäköisesti tulevaisuudessa kohdentaa hoitoa paremmin ja yksilöllisemmin. On realistista että seuraavan 5-10 vuoden aikana meillä on ensimmäiset hyväksytyt taudinkulkua hidastavat hoidot, ei välttämättä kaikille nivelrikkopotilaille, mutta tietyille nivelrikon alaryhmille ja erityisesti sellaisille joilla on selkeä tulehduskomponentti.

Ylipaino on riskitekijä nivelrikolle ja myös oireita mahdollisesti vaikeuttava asia. Mutta onko olemassa ruokia/ravintoaineita, jotka sopivat normaalipainoisellekin nivelrikosta kärsivälle?

Paras ruokavaliosuositus nivelrikkopotilaille on anti-inflammatorinen, monipuolinen ja samalla sydänterveyttä edistävä ruokavalio kuten välimeren ruokavalio. Esimerkkinä omega-3-rasvahapot rasvaisesta kalasta sekä marjat, oliiviöljy ja vihreä tee ovat aineita, joilla on antioksidanttisia ja tulehdusta vähentäviä vaikutuksia. Riittävä proteiinin saanti on tärkeä lihasmassan ylläpitämiseksi ja D-vitamiini on tärkeä tukemaan luuterveyttä. Nivelrikkopotilaan on hyvä välttää runsaasti prosessoitua ruokaa ja sokereita.

Tekonivelkirurgia on kehittynyt valtavasti. Millaisia edistysaskeleita odotat seuraavan 10–20 vuoden aikana – esimerkiksi leikkaustekniikoiden, materiaalien tai robotiikan osalta?

Uskon että robotiikka tulee lisääntymään. Tällä hetkellä robottiavusteinen tekonivelkirurgia on käytössä vain muutamissa yksiköissä ja näyttö sen vaikuttavuudesta vielä vähäistä huomioiden lisäkustannukset ja ajankäyttö.

Robotiikka tulee varmasti vielä kehittymään ja nopeutumaan ja tulee tulevaisuudessa mahdollistamaan vielä yksilöllisempää leikkauksen suunnittelua ja toteutusta sekä parantamaan tarkkuutta. 3D tulostetut ja potilaskohtaiset implantit ovat jo olemassa ja uskon että nämä yleistyvät myös tulevaisuudessa. Lisäksi älykkäät implantit kuten sisäänrakennetuilla antureilla varustetut tekonivelet, jotka lähettävät reaaliaikaista dataa mekaanisesta rasituksesta ja paranemisesta voivat mahdollistaa toipumisen seuraamista aivan eri tasolla.

Leikkaustekniikat ja leikkauksen jälkeinen kivunhoito kehittyvät jatkuvasti ja mahdollistavat yhä nopeamman toipumisen. Päiväkirurginen tekonivelleikkaus on jo monessa sairaalassa standardi ja yhä harvempi potilas jää sairaalaan yöksi leikkauksen jälkeen.

Voisiko tekoäly tulevaisuudessa auttaa nivelrikon diagnosoinnissa tai ennustamaan, kenellä sairaus etenee nopeasti ja kenellä hitaasti? 

Tekoäly tulee merkittävästi muuttamaan nivelrikon diagnostiikkaa ja ennustamista. Ei korvaamaan lääkäriä vaan toimimaan tehokkaana työkaluna päätöksenteon tukena. On jo olemassa kokeellisia AI-malleja jotka ovat lupaavia nivelrikon varhaisessa ennustamisessa ja voivat myös ennustaa nivelrikon etenemisen aikataulua. Uskon että nämä tulevat kliiniseen käyttöön seuraavan 5-10 vuoden aikana. Röntgenkuvien automaattinen luokittelu, kirurginen suunnittelu, leikkausriskien arvio, sekä puheentunnistus ja kirjaaminen vastaanotolla ovat kaikki AI-pohjaisia sovelluksia, jotka ovat jo monessa sairaalassa rutiinikäytössä.

Onko olemassa potilasryhmä, jonka kohdalla toivoisit ihmisten hakeutuvan tutkimuksiin nykyistä aikaisemmin? Mitkä oireet ovat sellaisia, joita ei kannata vain sietää?

Kaksi potilasryhmää tulee mieleen. Ensimmäinen on työikäiset 40-60 vuotiaat, jotka selittävät oireensa työn rasituksella ja hakeutuvat hoitoon vasta kun nivelrikko on jo pitkälle edennyt. Tässä ikäryhmässä varhainen interventio, erityisesti painonhallinta ja lihasvoiman kasvattaminen on hyvin tehokasta.

Toinen ryhmä on potilaat joilla on ylipainoa ja viivyttävät lääkärissä käyntiä ja saapuvat arvioon kun nivelrikko on pitkälle edennyt ja heille on kehittynyt useita muita ylipainoon liittyviä liitännäissairauksia kuten diabetes, verenpainetauti ja sepelvaltimotauti, jotka voivat myös olla este leikkaushoidolle tai lisäävät merkittävästi leikkausriskejä.

Oireet joita ei kannata sietää ovat yösärky tai leposärky, kipu joka rajoittaa päivittäistä kävelyä merkittävästi, aamuinen jäykkyys joka kestää yli 30 minuuttia, tai nivel joka toistuvasti turpoaa. Nämä ovat merkkejä siitä että konservatiivinen hoito pitää aloittaa tai jos se on jo käynnissä niin syytä arvioida ja tehostaa.

Jos katsotaan vuoteen 2040, miltä uskot nivelrikon hoidon näyttävän? Mitkä nykyiset hoitokäytännöt ovat silloin ehkä jääneet historiaan ja mitä uutta niiden tilalla on?

On hyvin todennäköistä että vuonna 2040 nivelrikkoa hoidetaan samalla logiikalla kuten hoidamme sydänsairauksia tänään. Varhainen tunnistaminen, riskiprofilointi, ja kohdennettu yksilöllisempi hoito ennen kuin vahinko on tapahtunut, eikä vasta sitten kun kävelykyky alkaa olla uhattuna. Tekonivelleikkaus on silloin edelleen olemassa ja entistä parempi mutta se on viimeinen vaihtoehto. Terveydenhuoltojärjestelmän on muututtava ja kyettävä viemään tieto potilaille ajoissa ja tässä teknologialla on varmasti yhä tärkeämpi rooli kun uusia järjestelmiä rakennetaan. On myös mahdollista että esimerkiksi kortisoni-injektiot niveliin jäävät historiaan kun uusia tulehdusta vähentäviä täsmälääkkeitä saadaan markkinoille.

Mikä on ollut urasi aikana sellainen nivelrikkopotilaan tarina tai kokemus, joka on muuttanut omaa käsitystäsi sairaudesta tai sen hoidosta?

Muistan potilaan joka tuli vastaanotolle hiljattain keskustelemaan nivelrikon hoitovaihtoehdoista. Röntgenkuvissa molemmissa polvissa oli hyvin pitkälle edennyt kuluma ja rusto oli käytännössä kokonaan hävinnyt polvien sisäsyrjistä. Kuvien perusteella olisi voinut olettaa että potilas ei kykene harrastamaan liikuntaa tai että liikkuminen on hyvin hankalaa. Potilas oli juuri voittanut Euroopan mestaruuden omassa urheilulajissaan joka on erittäin vaativa polvien osalta. Hän ei ollut ylipainoinen, lihaskunto oli erinomainen, eikä hän ollut vielä valmis tekonivelleikkaukseen.

Tämä tapaus muistuttaa siitä että röntgenkuva ei kerro koko totuutta ja toisaalta miten hyvä lihaskunto ja liikunta voivat mahdollistaa vaativiakin urheilusuorituksia pitkälle edenneestä nivelrikosta huolimatta.

Kir-Fixin polvituet kivuttomampaan ja aktiivisempaan arkeen:

Refit 360 Hot-Ice kompressiohiha on huippukätevä kylmähoito nilverikkosta kärsivän polven rauhoittamiseen:

Nivelrikko pähkinänkuoressa

Nivelrikko (artroosi, osteoartriitti) on ihmisen yleisin nivelsairaus. Eniten sitä esiintyy ukkovarpaiden tyvinivelissä, sormien kärkinivelissä ja selkärangan nivelissä. Suurimmat terveydelliset ja taloudelliset haitat aiheutuvat lonkan ja polven nivelrikosta. Nivelrikkoa todetaan lähes kaikilla eläkeikäisillä, mutta sitä esiintyy suhteellisen paljon myös nuoremmilla.

Vanhenemisen lisäksi isojen nivelten nivelrikolle altistavia tekijöitä ovat raskas työ, niveliä kuormittava urheilu, ylipaino, nivelten vammat ja tulehdukset sekä perinnöllinen taipumus. Väestön lihominen on merkittävä syy nivelrikon yleistymiselle.

Varhaisvaiheessa nivelrikon tärkein oire on kipu, joka on pahinta levon jälkeen liikkeelle lähtiessä (starttikipu).Nivelrikko pahenee hitaasti vuosien mittaan. Alkuvaiheessa oireet helpottuvat yleensä levolla, mutta nivelrikon edetessä ilmaantuu usein jopa hyvinkin voimakasta leposärkyä.

Nivelrikkoa ei voida parantaa, vaan tavoitteena ovat kivun lievittäminen, toiminnan säilyttäminen ja nivelrikon pahenemisen estäminen. Tähän on monenlaisia keinoja lääkehoidosta ja paikallisvalmisteista luontaistuotteisiin ja painon pudottamisesta erilaisiin liikuntamuotoihin ja liikkumista helpottaviin apuvälineisiin. Viimeisenä keinona on tekonivelleikkaus, mutta ennen sitä voi tehdä paljon ja jopa selvitä ilman sitä.

(lähde: Suomen Reumaliitto)